Hohhoijaa, joskus sitä todella tympii oma itsensä... Tämä aamu ja aamupäivä kuuluvat kategoriaan "gör om och gör rätt" (vapaasti suomentaen: aloita alusta ja tee hommat oikein). Lilla Väckarklockan a.k.a. Adele kiskaisi aamu-uniset vanhempansa ylös punkasta klo 6.03 ja tuli väliimme aamuimuttelemaan ja leikkimään. Normaalisti hyväntuulinen neiti taisi olla jo herätessään vähän epävireinen, sillä tavallisesti viihtyisä heräilyhetkemme muuttui pian kitinäpainotteiseksi. Kiipeilytelineenä ja yleisenä turhautumisen kohteena olevalla äidillä taas paloi vuorostaan käämi korvatulppia korviinsa tunkevaan ja kylkeä kääntävään isään. "Gör om, gör rätt #1": Älä vedä herneitä nenään heti aamutuimaan.
Aamiainen meni siis vuoteessa hyytyneitä ensijäitä sulatellessa meidän aikuisten välillä, Adele taas söi puuronsa suht mallikkaasti ja vapautti sitten sen toisenkin puoliskon aamupalan syöntiin. Mutta kas kummaa, puurolautasen tyhjennyttyä kitinä alkoi uudelleen, ja tuntui vain yltyvän, mitä pidemmälle aamupuuhissa etenimme. Neidin ensimmäinen eroahdituskausi ajoittui n. 7-8 kk välille ja viime aikoina meillä on ollut suhteellisen seesteistä, mutta jostain syystä kumman tahansa aikuisen poistuminen huoneesta aiheutti nyt joka kerta sydäntäsärkevää protestointia siitäkin huolimatta että pikkunökkösemme konttaili ympäri asuntoa ja varmasti kuuli tai näki meistä jommankumman koko ajan. Niinhän se usein on, että pienen ihmisen turhautuminen siirtyy isomman kannettavaksi. Näin nytkin. Panta alkoi puristaa omaakin päätä kun en mielestäni ehtinyt niitä muita "tärkeitä" asioita tekemään tyllerön vaatiessa jakamatonta huomiotani isänsä lähdettyä töihin. "Gör om, gör rätt #2": Priorisoi OIKEIN.
Rauha laskeutui Gynnelään ainakin tilapäisesti yhdeksän tienoilla kun äidin sylin lisäksi leikkikaveriksi kelpasivat isin lenkkarin nauhat. Reilua puolta tuntia myöhemmin Adelen suuntana oli vihdoin oma punkka ja päiväunet. All's well that ends well vai miten se nyt oli...? Klo 10.45 huomaan seisovani perinteisen "Linne-kaaoksen" keskellä; olen tyllerön päiväunien varjolla kuin huomaamatta saattanut aamupäivän aikana alkuun arviolta puolen tusinaa pikku projektia, joista yksikään ei ole valmis eikä lähelläkään valmistumista.
Olen silloin tällöin kutsunut itseäni nimellä "the queen of multitasking", mutta tämäntyyppinen höyryäminen alkaa olla meikäläisellekin liikaa. Ei riitä, että juoksen pyykkituvassa kolmen pesukoneellisen puhdistumista ja kuivumista seuraamassa, totta kai on pakko aloittaa myös roskakaapin järjestely- ja pesuprojekti, rynnätä ulos kylmävarastoon hakemaan matkalaukkua, alkaa nostella sekä pikkuihmisen että omia reissuvaatteita esille ja samaan syssyyn keksiä että päiväunien aikana olisi hyvä sauma pestä ja föönata hiukset. Kun seison suoristusrauta kourassa kylpyhuoneessa, esimieheni soittaa sopiakseen kanssani työhönpaluutapaamisesta ja niin... pakko oli ilmeisesti myös päivittää blogia ;) "Gör om, gör rätt #3": Tee. Yksi. Asia. Kerrallaan. Tästä sinkoilusta ei seuraa mitään hyvää.
Siispä... tämän päivityksen lähdettyä bittiavaruuteen lupaan laittaa tietokoneen kiinni, istua hetkeksi paikoillani tekemättä yhtään mitään ja vain odotella Adelen heräämistä päiväuniltaan. Neitihän on nukkunut jo 1,5 h! Eivätköhän ne hommat hoidu hönkäämättäkin; pyykki puhdistuu, koti järjestyy, laukku tulee pakatuksi ja pääsemme mekin torstaina jälleen Suomenmaan kamaralle. Niin, tiedossa on siis pian tämän äitiysloman viimeinen Jyväskylän reissu!
Aamiainen meni siis vuoteessa hyytyneitä ensijäitä sulatellessa meidän aikuisten välillä, Adele taas söi puuronsa suht mallikkaasti ja vapautti sitten sen toisenkin puoliskon aamupalan syöntiin. Mutta kas kummaa, puurolautasen tyhjennyttyä kitinä alkoi uudelleen, ja tuntui vain yltyvän, mitä pidemmälle aamupuuhissa etenimme. Neidin ensimmäinen eroahdituskausi ajoittui n. 7-8 kk välille ja viime aikoina meillä on ollut suhteellisen seesteistä, mutta jostain syystä kumman tahansa aikuisen poistuminen huoneesta aiheutti nyt joka kerta sydäntäsärkevää protestointia siitäkin huolimatta että pikkunökkösemme konttaili ympäri asuntoa ja varmasti kuuli tai näki meistä jommankumman koko ajan. Niinhän se usein on, että pienen ihmisen turhautuminen siirtyy isomman kannettavaksi. Näin nytkin. Panta alkoi puristaa omaakin päätä kun en mielestäni ehtinyt niitä muita "tärkeitä" asioita tekemään tyllerön vaatiessa jakamatonta huomiotani isänsä lähdettyä töihin. "Gör om, gör rätt #2": Priorisoi OIKEIN.
Rauha laskeutui Gynnelään ainakin tilapäisesti yhdeksän tienoilla kun äidin sylin lisäksi leikkikaveriksi kelpasivat isin lenkkarin nauhat. Reilua puolta tuntia myöhemmin Adelen suuntana oli vihdoin oma punkka ja päiväunet. All's well that ends well vai miten se nyt oli...? Klo 10.45 huomaan seisovani perinteisen "Linne-kaaoksen" keskellä; olen tyllerön päiväunien varjolla kuin huomaamatta saattanut aamupäivän aikana alkuun arviolta puolen tusinaa pikku projektia, joista yksikään ei ole valmis eikä lähelläkään valmistumista.
Olen silloin tällöin kutsunut itseäni nimellä "the queen of multitasking", mutta tämäntyyppinen höyryäminen alkaa olla meikäläisellekin liikaa. Ei riitä, että juoksen pyykkituvassa kolmen pesukoneellisen puhdistumista ja kuivumista seuraamassa, totta kai on pakko aloittaa myös roskakaapin järjestely- ja pesuprojekti, rynnätä ulos kylmävarastoon hakemaan matkalaukkua, alkaa nostella sekä pikkuihmisen että omia reissuvaatteita esille ja samaan syssyyn keksiä että päiväunien aikana olisi hyvä sauma pestä ja föönata hiukset. Kun seison suoristusrauta kourassa kylpyhuoneessa, esimieheni soittaa sopiakseen kanssani työhönpaluutapaamisesta ja niin... pakko oli ilmeisesti myös päivittää blogia ;) "Gör om, gör rätt #3": Tee. Yksi. Asia. Kerrallaan. Tästä sinkoilusta ei seuraa mitään hyvää.
Siispä... tämän päivityksen lähdettyä bittiavaruuteen lupaan laittaa tietokoneen kiinni, istua hetkeksi paikoillani tekemättä yhtään mitään ja vain odotella Adelen heräämistä päiväuniltaan. Neitihän on nukkunut jo 1,5 h! Eivätköhän ne hommat hoidu hönkäämättäkin; pyykki puhdistuu, koti järjestyy, laukku tulee pakatuksi ja pääsemme mekin torstaina jälleen Suomenmaan kamaralle. Niin, tiedossa on siis pian tämän äitiysloman viimeinen Jyväskylän reissu!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar