En ole mitään uuden vuoden lupauksia tekevää sorttia - vähän skeptisin mielin ajattelen että ei päivämäärän vaihtuminen riitä syyksi elämänmuutosten tekemiseen; ne syntyvät kyllä itsestään joko kohtalon tai pidempiaikaisen haaveilun ja suunnittelun myötä. Lupauksia tai ei, olen viime kuukausina ilokseni päässyt jonkinlaiseen positiiviseen liikuntakierteeseen, minkä suon jatkuvan koko tämän vuoden ja mieluiten loppuelämän ajan.
Jotain muutakin uutta on kuluneen lumettoman alkutalven aikana tapahtunut. Yllätyksekseni olen viime vuoden aikana ryhtynyt blogien lukijaksi ja nyt löydän listaltani puolisen tusinaa blogia, joita käyn lueskelemassa yhä tihenevään tahtiin. Osa niistä on ystävieni kirjoittamia, ja niiden lukeminen minulle "hyvä tapa pysyä vähän paremmin kärrryillä kaverin elämästä", toiset aivan ventovieraiden, joiden elämäntilanne, -asenne tai tapa kuvata arkea on houkutellut minut lukijaksi. Jotkut blogeista, joita olen lueskellut, ovat näin vuoden vaihtuessa tarjonneet lukijoilleen katsauksia edelliseen vuoteen. Tämän blogin ja meidän perheemme elämän osalta ei tuota tule tapahtumaan - vuosi 2013 piti sisällään paljon hyvää, mutta myös aivan liikaa kipeitä asioita joihin ei ole halua, ei tarvetta, ei voimia palata. Haluan pitää ajatukset tulevassa, ottaa askeleita eteenpäin.
Vuodesta 2014 on näin ennakko-odotusten perusteella tulossa varsinainen työ- ja reissuvuosi. Tätä kirjoittaessa tiedossani on viisi pidempää ulkomaanmatkaa elokuun loppuun mennessä (olkoonkin, että kolme niistä suuntautuvat koti-Suomeen;) ja pikainen silmäys kalenteriin vahvistaa, että tulen tänä vuonna viettämään yhtensä 12 viikkoa poissa kotoa (!). Ehkä syystäkin olen välillä tuntenut lievää hengenahdistusta työ- ja arkisuunnitelmia tehdessäni, mutta yrittänyt myös suhtautua tulevaan "päivä ja hetki kerrallansa"-asenteella. Ensimmäinen pidempi reissu yhdessä Nti 2Veen kanssa tulee vastaan jo nyt perjantaina, kun lähdemme Jyväskylää, yliopistoa ja tyllerön isovanhempia kohti, minä kolmen viikon tutkijavaihtoon ja tyllerö mummon ja papan hoiviin. Tänne Västeråsiin jäävä isä kaipaa meitä naisiaan ja ennen kaikkea pikku prinsessaa jo etukäteen, mutta toivon mukaan selviää erossa olosta Skypen avulla.
Prinsessasta puheen ollen, ne kuuluisat kaksi ikävuotta tulivat sitten täyteen uudenvuoden aattona. Kahta vuotta juhlistettiin kaksilla kekkereillä, joista toiset sujuivat ruotsalaisissa ja toiset ruotsinsuomalaisissa merkeissä. Yhteensä meillä kävi 17 aikuista ja 11 pientä juhlijaa - ja äiti on jokseenkin varma siitä, että ensi vuoden kekkerit toteutetaan a) suuremmissa tiloissa ja b) yhdellä kertaa. Eli pakkomuuttoa ja aikataulujen tiivistämistä on tiedossa vuodelle 2014;)
Kuvapläjäyksen sisältö klo yhdestä keskiöön:
1. Päivän ensimmäisen synttärilahjan avaaminen tismalleen samanikäisen Lennonin synttärikekkereillä.
2. Farmorin sylissä on mukavaa :)
3. Synttärilahjaksi saatu Duplo-kauppa innosti (ja innostaa) leikkimään.
4. Äidiltä ja isältä saatu Huvikumpu aikaansai seuraavat huudahtelut: "Pippi talo! TommiAnnika!"
5-6. Juhlahumua ensimmäisiltä kekkereiltä; väkeä ja tunnelmaa riitti :)
7. Se puolivirallinen syntymäpäiväkuva Barbapapa-laukusta löytyneen marakassin kanssa.
8. Ensimmäinen synttärikakuista - tätä en ryhtynyt itse tekemään. Kakkoskemujen kakun ehdin sentään pyöräyttää itse, täytteinä banaani sekä suklaa- ja mansikkamousset ja päällä valkoinen marsipaanikansi. Nami!
