Joulukuuta ja säpinää

Joulukuu tulla tupsahti melkein huomaamatta ja nyt on jo Annan päivä, yksi omista joulun odotukseni pienistä pysäkeistä matkalla sitä suurta juhlapäivää kohden. Bloggaaminen on ollut viime aikoina paitsiossa sekä työ- että arkikiireiden vuoksi. Perheemme on vihdoin terveiden kirjoissa, mutta työnsarkaa on riittänyt silti niin kotona kuin työmaallakin. Viimeistelen parhaillaan yhtä väitöskirjani artikkeleista ja olen siinä ohessa pyörähdellyt päiväseltään työmatkoilla Örebrossa niin ohjaustapaamisissa kuin symposiumissakin. Aikaiset aamut, pitkät päivät, pakkaskelit, lumimyrskyt ja jumiin jäävät junat = minimaalisesti aikaa muihin kuin aivan pakolliseen. Kotikentällä työtä teettää suunnitelmissa oleva asunnon vaihto; olemme pikku hiljaa ryhtymässä uuden kodin etsintäpuuhiin aivan toden teolla, ja sitä ennenhän pitäisi tietysti saada tämä nykyinen myyntikuntoon... Phuuuh!

Näiden enemmän tai vähemmän pakollisten velvollisuuksien ja velvotteiden lisäksi olemme ehtineet viettämään myös vilkasta seuraelämää koko perheen voimin :) Kirjoitin varmaan joskus aiemmin, että olen tehnyt nelipäiväistä työviikkoa viime ajat, ja nauttinut samalla mahdollisuudesta saada olla perheen ja ystävien kanssa muulloinkin kuin viikonloppuna. Tällä viikolla sain onnellisen sattuman kautta ajoitettua vapaapäiväni Suomen itsenäisyyspäivälle. Näissä ruotsalaisissa maisemissa tosin itsenäisyyspäivän juhlallinen, harraskin tunnelma unohtuu aika helposti. Niinpä Gynnenkin perhe ajautui Erikslundin ja IKEAn kulutushelvetteihin sinänsä oikein viihtyisää joululounasta nauttimaan, mutta täytyy todeta, että siitä vilinästä olivat sotilasparaatit, Sibeliukset ja isänmaallisuus aika kaukana. Illalla sentään sytytin kaksi kynttilää keittiön ikkunalle ja katsoa tapitin Linnan juhlia TV Finlandilta, niin kuin valtaosa kotimaankin tv-yleisöstä. Sitä kautta sain fiilistellä edes aavistuksen verran suomalaista itsenäisyyden juhlinnan tuntua. Mielessä häivähti muistot Ruotsissa asumiseni ensi vuosilta ja ajatus siitä, että pitäisi jälleen tarttua tuolloin viriteltyyn traditioon, jolloin söimme ystävien kanssa hirvipaistia, poronkäristystä, lakkaparfait'a tai jotain muuta suomalaiselta maistuvaa aina itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Suomalaista fiilistä olemme tosin saaneet tuntea melkein yltäkylläisesti viime aikoina :) Viime sunnuntaina olimme glögi-/kahvikekkereillä aivan uusien tuttavuuksien luona. Västeråsista ja lähiseudulta löytyy kuin löytyykin joukko suomalais-ruotsalaisia perheitä, joiden jälkikasvu on lähellä oman pienen prinsessamme ikää. Oli kerrassaan hämmentävää, mutta ennen kaikkea hurjan hauskaa tavata ihmisiä, joiden perheiden kokoonpano ja kieliasetelmat olivat aivan omamme kaltaisia. Saman porukan kanssa tutustuminen jatkui nyt perjantaina, kun olimme pikku-Augustin yksivuotiskekkereillä äiti-Lauran ja isä-Kristofferin luona. Eilen puolestamme piipahdimme maaseutumaisemassa glögiä maistelemassa perhevalmennusporukkamme kanssa ja saimme illalla vielä Adelen lemppariaikuisen "Jenni-tädin" vieraaksi. Sosiaalista sutinaa hyvässä hengessä, mutta tänään on pakko hiljentää tahtia ja satsata jälleen oman kodin laittamiseen. Valokuvaus, asunnon näyttö ja muuttaminen siintävät jo mielessä vaikka uutta kotia ei vielä olekaan löytynyt. Hemnet-surffaamisen lisäksi aion ehtiä iltapäivällä kauneimpia joululauluja laulamaan.


Tähän loppuun vielä meidän oman joulutonttumme terveiset Ikeasta. Joulupöydän punajuuripihvit olivat mäm-mäm-mäm! :)