... vaan joulu, joulu on meillä (ihan kohta, jippii!).
Tämän vuoden viimeinen työpäivä vetelee viimeisiään ja jostain kumman syystä harhauduin muutaman tunnin litterointisession jälkeen aivojani tuulettamaan tänne blogiin. Tai siis... syyhän on se, että keskittymis- ja motivoituneisuusaste alkaa olla niin matalalla, että on jota kuinkin turhaa yrittää enää saada mitään järkevää aikaiseksi. Niinpä loppuiltapäivän suunnitelmiin kuuluvat enää työpöydän järjestämis- ja tyhjentämisprojekti (nyt kun vihdoin saan hissipöydän selkäkipuja ehkäisemään), "viimeiset sutaisut"-tyyppinen katsaus tutkimusaineistotietokantaani sekä sen tuiki tärkeän "Jatka tästä loman jälkeen"- lappusen kirjoittaminen. Lappusen tavoitteena on ehkäistä tämän tyyppistä haahuilua sitten loppiaisen jälkeen, kun palajan takaisin sorvin äärelle. Saas nähdä, miten onnistuu...;)
Hangista ja nietoksista puheenollen, luonto tarjoaa todella parastaan, jotta me kiireen keskellä elävät ihmiset pääsisimme pikku hiljaa joulutunnelmaan. Västeråsin talvi on muuttanut tapansa sitten 2000-luvun alkuvuosien, ja tarjoaa nykyään lunta ja pakkasta miltei keskisuomalaiseen malliin. Eilen töistä lähtiessä sovimme treffit työpaikkani kulmille miehen ja jälkikasvun kanssa ja tarvoimme sitten yhdessä kevyessä lumisateessa kotia kohti lastenvaunuinemme ja pyörinemme. Matkantekoon liittyi tietty määrä haasteita, etenkin kun aloimme lähestyä kotikatuamme... en nyt välttämättä halua liittyä kunnan ja kiinteistönomistajien auraustaitoja (äänekkäästi) kritisoivaan joukkoon, sillä talveen kuuluu mielestäni tietty määrä lunta, mutta mutta... Pariin otteeseen kävi mielessä että lastenvaunujen ja polkupyörän sijasta olisi pitänyt panostaa pulkkaan ja lumikenkiin. Hämmentävää on lähinnä se, miten suhteellinen lumen määrä on paikasta riippuen. Mälarinlaakson/Västeråsin "PALJON LUNTA, ei ehditä auraamaan" on Jyvässeudun "pikku lumisade ja vähän kohotusta olemassa oleviin penkkoihin".Vai kultaako aika muistot meikäläisenkin päässä?
Isompien teiden auraustilannetta pääsemme tutkiskelemaan lähempää heti huomenna, kun Volvomme keula suunnataan kohti Smoolantia ja Adelen toista mummolaa. Tiedossa on vajaan viikon jakso Ulla-mummon lihapatojen äärellä, Staffan var en stalledräng-fiiliksissä. Sen jälkeen parin päivän paussi omassa kodissa ja vuoden päätteeksi sekä sen toisen aluksi vajaa viikko Jyväskylässä omien vanhempieni luona. Huomaan olevani lähdössä tähän joulun ja uuden vuoden viettoon jollain tapaa vähän ristiriitaisin miettein.
Toisaalta fiilistelen jo etukäteen ensimmäistä joulua oman lapsen kanssa, ja odotan tietysti innolla myös Adelen ensimmäistä syntymäpäivää - mutta samaan aikaan tiedän että jatkuva reissun päällä oleminen ja vieraissa (vaikkakin tutuissa) nurkissa asuminen väsyttää ja kuluttaa, eikä loma välttämättä tule tuntumaan lomalta. Mielessä kummittelevat todennäköisesti vähän liiankin vahvoina muistot edellisiltä käynneiltä niin Jönköpingissä kuin Jyväskylässäkin, joista ensimmäistä sävytti remonttikaaoksen ja jatkuvan kaatosateen keskellä eläminen ja jälkimmäistä viikon sairasteluputki. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä...
Niin kai se on, että juhlapyhien viettoon, matkailuun, perheen ja sukulaisten kanssa olemiseen, jne, pitää opetella suhtautumaan uudella tavalla nyt kun meitä Gynneläisiä on kolme. Oman kodin rutiinit ovat helppoja pyörittää juuri siksi, että olemme tarkoituksella tai huomaamatta totutelleet elämään "meidän tavoin" kuluneen vuoden aikana. Muissa kuvioissa mennään sitten muilla tavoin, sopivasti luovien ja luovasti eloa organisoiden. Joulun ja uuden vuoden tunnelmat syntynee joka tapauksessa yhdessäolosta, kanelin tuoksusta, lumileikeistä, ruuanlaitosta, ilotulitusraketeista ja monista rakkaista naamoista ympärillä.
Sitä paitsi; ensi vuonna on toivon mukaan niin, että joulua vietetään jonkinmoisen klaanin kanssa Västeråsissa, meidän Uudessa Isommassa Kodissa. UIK:ia ei ole vielä löytynyt, mutta tämän viikon projekteihin on kuulunut nykyisen asumuksen kuvaaminen myynti-ilmoitusta varten. Eli lähtökuopissa ollaan!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta erityisesti sinulle, joka olet jaksanut lukea tänne asti!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar